Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

 

Klikkaamalla kuvaa saat sen näkymään suurempana

Pieni liekki

Tällä lasten joulujuhlan lauluesityksellä haluamme toivottaa 

rauhaisaa joulunodotusta ihan jokaiselle!

...

Joulukuu on perinteisesti täynnä monenlaisia joulujuhlia ja touhuja siellä täällä, että oma joulunlaitto jää aika viimetippaan.. Niin on käymässä tänäkin vuonna. Ulos on saatu ripustettua yhdet jouluvalot ja hiutaleita roikkumaan, mutta muuten ollaan joulutunnelman suhteen joululaulujen varassa.. Blogin päivittäminenkin on jäänyt aivan kokonaan, sillä Lidia-neiti on sylissä viihtyvää sorttia, eikä nuku päiväuniakaan kuin pikkupätkiä.. Mutta koitetaan jossain vaiheessa saada päivitettyä kuulumisia viimeisen kuukauden ajalta!

Huom.. Osoitetiedoista

Marraskuun ensimmäisellä viikolla laitoimme sähköpostilla kuulumiskirjeemme. Olemme saaneet viestiä, että kaikki eivät ole kirjettä sähköpostilaatikkoonsa saaneet. Asiaa tutkittuamme, huomasimme, että Kirsin tietokoneen vaihtuessa uudelle koneelle on jostain syystä päivittynyt joku vanha osoitetietoluettelo, josta puuttuu monien osoitteet (tai osa osoitteista oli vanhoja, ei toiminnassa olevia)

Jos haluat olla kuulumiskirjelistallamme, mutta  

MIKÄLI ET OLE SAANUT KIRJETTÄMME SÄHKÖPOSTIISI 

MARRASKUUN ENSIMMÄISELLÄ VIIKOLLA,

OTATHAN YHTEYTTÄ, 

niin korjaamme asian!!

Laita sähköpostia osoitteeseen teamlehtimaki@gmail.com
 

Marraskuuta

Tuomon ja lasten viisumimatka Laosiin sujui hyvin, kiitos kun muistitte rukouksin. Tuomo sai nyt vihdoin vuoden R/A-viisumin, jonka perusteella haetaan työlupa. Lapset saivat perheenjäsenten 3kk;n viisumit, jotka vaihdetaan niiden päättyessä täällä Bangkokissa vuoden mittaisiin viisumeihin. Kirsillä on tälläerää viisumia 25.1. asti, jota ennen pitää käydä Laosissa hakemassa uusi viisumi. Lidian viisumiasia on vielä "vaiheessa", asia selvinnee tässä lähitulevaisuudessa!

Perjantaina kotipostilaatikossa odotti postia Suomen väestörekisterikeskuksesta - Lidia oli saanut henkilötunnuksen! Se olikin tosi pikaista toimintaa viranomaisilta. Nyt voidaan laittaa passihakemus menemään.. kunhan se kuva-asia saadaan onnistumaan. Pää suorassa, silmät auki, katse kameraan.. saa olla ammattikuvaaja, joka saa kolmeviikkoisesta onnistuneen passikuvan :)

Viime viikolla osallistuimme myös CAMP-seminaariin raamattukoululla. Saimme olla kuuntelemassa erään suomalaisen vieraan erittäin hyvää opetusta eri ihmisryhmien evankelioinnista! Alkuviikosta Kirsi ja Lidia olivat seminaarissa muiden ollessa viisumimatkalla ja loppuviikosta oli Tuomon vuoro.

Ensiviikolla Tuomolla on tulossa pari raamattukoulukokousta - maanantaina ensin Thaimaan helluntaikirkkojen raamattukoulujen yhteinen kokoontuminen, ja lauantaina Thaimaan protestanttisten raamattukoulujen kokous, molemmat Bangkokin alueella. Samoin on tiistaina vuorossa Bangkokin alueen seurakuntien pastoreiden yhteinen kokoontuminen. Sitten lauantaina saamme odotettuja vieraita Suomesta, kun Helsingin mummu ja vaari tulevat vierailulle!!

Viisumihässäkkää

Ei mennyt eilinen virastokierros ihan niin jouhevasti, kuin olimme toivoneet... Ensin menimme ulkoministeriön puolelle kysymään, onnistuisiko viisumin vaihto pitkään viisumiin Bangkokissa nyt, kun kaikki tarvittavat paperit ovat valmiina. Rouva luukulla ei edes katsonut papereitamme, sanoi vaan, ettei onnistu. Thailainen lähettien asioidenhoitaja Samarn koitti vedota pieneen vauvaan. Täti sanoi hyvin viileästi, että vauva voi jäädä Thaimaan puolelle odottamaan hoitajan kanssa sillä aikaa, kun me muut haemme viisumit Laosista. Kaksi päivää vauva eri maassa? Ei käy, sanoi vauvan äiti! Täytyy keksiä joku toinen keino.

Samalla kun olimme ulkoministeriössä, menimme hakemaan Suomen suurlähetystön haluaman legalisointileiman englanniksi käännettyyn syntymätodistukseen. Olimme saaneet sairaalasta englanniksi kirjoitetun todistuksen, mutta virastossa sanottiin, että pitää olla virallinen käännös thailaisesta syntymätodistuksesta. Siispä käännättäjälle. Reilun tunnin kesti, maksoi 4,5 euroa :) Sitten sanottiin, että todistus leimoineen on haettavissa parin tunnin kuluttua.

Siirryimme lähellä olevaan maahanmuuttovirastoon kyselemään luukulta toiselle, että eikö olisi mitään keinoa selvittää tätä viisumiasiaa... koska meidän tämänhetkiset viisumit päättyy lauantaina, oli vaihtoehtona ottaa meille kaikille viimeinen 30 päivän lisäys ja maksaa siitä n. 200 euroa. Ja toivoa, että tuon kuukauden aikan Lidia ehtii saada oman passin.. Tai sitten lähteä pois maasta viimeistään lauantaina hakemaan Laosista suoraan vuoden viisumi. Mutta koska vauvalla ei ole tarvittavia papereita (siis passia), voisi tulla mutkia matkaan. Joku virkailija oli sitä mieltä, että thailaisen syntymätodistuksen "pitäisi" riittää kahden viikon ikäiselle vauvalle.. Mutta ottaako riski, matkustaa 9 tunnin automatka vauvan kanssa rajalle, ja sitten ei onnistuisikaan.. Joten päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että Kirsille ja Lidialle saatiin 3kk;n väliaikainen viisumi lääkärintodistuksella, ja muut matkustavat nyt viikonloppuna. Me Lidian kanssa jäämme odottamaan henkilötunnusta Suomesta, jotta voimme hakea hänelle passin - ja sitten matkustamme Laosiin hakemaan pitkän viisumin meille kahdelle... Varsinaista säätöä, eikä millään muotoa mukavaa, mutta näin tässä nyt kävi.

Muistakaa Tumpin ja lasten matkaa rukouksin, varjelusta liikenteeseen. Onneksi Sagan ja Danin opettajilla on nyt myös viisumireissu, joten pääsevät matkustamaan samalla autolla. Ja voivat pitää samalla vaikka kaikki syksyn loput musiikkitunnit laulamalla autossa 9 tuntia mennessä ja samat takastullessa :) - vai mitä Masa?? :)

Paperiasioita

Tämänhetkinen viisumimme on päättymässä lauantaina 6.11. Viime viikolla saimme puhelinsoiton thailaiselta asioidenhoitajalta, että pitkään viisumiin oikeuttava todistus ("se" paperi, jota on odotettu koko kesä) on vihdoin saapunut. Nyt huomenna menemme immigrationiin ja pidämme käsiä ristissä, että viisumin vaihto vuoden mittaiseen viisumiin onnistuisi samalla reissulla... Muuthan ovat tähän asti joutuneet poistumaan maasta esim Laosiin vaihtaakseen viisumia. Tumpille virkailijat kuitenkin sanoivat, että pitäisi onnistua täällä. Me olemme siis ns. "koekaniinit", menemme toimistoon ja toivomme parasta! 


Samalla reissulla käymme myös ulkoministeriöstä hakemassa leiman Lidian syntymätodistukseen. Sen kanssa ajamme sitten Suomen suurlähetystöön, jossa näytämme syntymätodistuksen ja vauvan :) He sitten lähettävät ilmoituksen ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta väestörekisterikeskukseen, joka ilmoittaa asiasta Kelalle.. Ja sitten me jäämme odottamaan Lidian henkilöturvatunnusta. Sen jälkeen voimmekin hakea hänelle passia. Kunhan jossain välissä keksimme, että miten ihmeessä vastasyntyneestä vauvasta saa otettua passikuvan... ainakaan sellaisen, missä hänellä olisi silmät auki... 

Uusi perheenjäsen

20.10.2010 klo 13.03 syntyi hartaasti odotettu pieni ihminen. Hän sai nimekseen Lidia Helmi Viktoria. Synnytys sujui hyvin, ja vauvalta löytyi kaikki 10 pientä sormea ja 10 pientä varvasta! Olemme kiitollisia Taivaan Isälle tästä pienestä ihmeestä!!

20.10.2010 3020g/50cm

Isosisko hellii muutaman tunnin ikäistä pikkuista

Isin pieni prinsessa

Kotiin pääsimme lauantaina

Lisää kuvia pienestä prinsessasta: Kuvia Lidiasta

Lyhyt katsaus työhön

Kuten Suomessa ollessamme useassa yhteydessä mainitsin, on tällä työkaudella työmme pääpaino paikallisten seurakuntien varustamisessa raamattukoulutuksen kautta. Seurakuntien tulevaisuus riippuu siitä, millä tavalla ne valmistavat uusia sukupolvia vastuuseen. Tulevaisuuden johtajien valmistaminen on aloitettava hyvissä ajoin, sillä seurakunnan vastuutehtäviin ei siirrytä hetkessä. Keskustelin erään pastorin kanssa pari viikkoa sitten. Hän oli huomannut tämän puutteen monissa seurakunnissa, myös omassaan. Seurakunnan kasvaessa oma aika ei riitä kaikille ja tarvittaisiin nopeasti lisää tekijöitä. Ongelman ydin on siinä, että alkuun on helpompi tehdä työ itse, kuin antaa jonkun kokemattoman kokeilla siipiään. Kun sitten olisi aika jakaa vastuuta, ei ole ketään, joka uskaltaisi astua esiin.

Nopeaa ratkaisua ei ole olemassa. Herätysliikkeemme raamattukoulusta valmistuu vuosittain noin 10 oppilasta ja usein he palaavat kotiseurakuntiinsa. Heistä ei siis ole vastaamaan monien seurakuntien tarpeisiin.

Noin vuosi sitten olin Samuel Ruohomäen kanssa pitämässä seminaaria täällä Bangkokissa seurakunnallisen raamattukoulutuksen järjestämisestä. Raamatun perusopetuksen järjestäminen paikallisessa seurakunnassa on yksi avain tulevien vastuunkantajien varustamisessa. He voivat oppia perusasiat kotiseurakunnassaan ja saavat toivottavasti heti laittaa oppimansa käytäntöön pienryhmissä tai kokouksissa.

Nyt noin vuosi seminaarin jälkeen minulla on ollut mahdollisuus keskustella seminaariin osallistuneiden pastoreiden kanssa ja vierailla heidän luonaan. Yleisesti voidaan sanoa, että he ovat olleet hyvin tyytyväisiä tuloksiin. He ovat nähneet, että seurakuntalaiset ovat oppineet ymmärtämään Raamattua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Eräs pastori sanoi, että aiemmin mormonit kävivät vierailuilla seurakuntalaisten luona ja hämmensivät heitä opetuksellaan. Nyt nuo seurakuntalaiset osaavat itse näyttää Raamatusta, mikä on Raamatun opetus ja mormonit ovat jättäneet heidät rauhaan.

Pari viikkoa sitten minut kutsuttiin erääseen seurakuntaan kertomaan raamattukoulutuksesta. Kävimme seurakunnassa raamattukoulun johtajan Prathumin kanssa ja kokouksen jälkeen keskustelimme muutaman tunnin vastuunkantajien kanssa. Viime maanataina tuon seurakunnan pastori matkusti 5 tuntia raamattukoululle kysymään lisää siitä, kuinka hän voisi aloittaa opetuksen omassa seurakunnassaan ja mitä aineita hänen tulisi valita. Lähes kaikki seurakunnan aktiivit olivat halunneet viikoittain opiskella ja oppia tuntemaan Jumalan suunnitelmaa heidän elämässään. Tämä oli minulle osoitus siitä, että Thaimaan seurakunnilla on halua löytää työkaluja oman kansansa saavuttamiseen. Tuloksia ei näe hetkessä, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuon seurakunnan kohdalla tapahtuu, kun jonkin ajan päästä siellä on yhden tekijän sijasta yksitoista.

Tässä lyhyesti kuulumisia työrintamalta. Katsotaan mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Saarnakutsuja seurakuntiin on useita ja niiden yhteydessä on aina hyvä mahdollisuus keskustella myös seurakuntalaisten varustamisesta.

Jännittävää odotusta

Odottaminen on välillä ihanan kutkuttavaa ja mukavaa. Joskus se on tosi tuskaisaa, kun aika ei vain kulu, vaikka mitä tekisi. 

Meillä odotetaan monenlaisia asioita.  Lapset odottavat karkkipäivää, postipakettia mummolta, vapaaviikkoa koulusta, mummun ja vaarin tuloa, joulua... Lasten mielestä odottaminen on tylsää - "Ei oo ees mitään tekemistä" on tuolloin erittäin tuttu ja usein kuultu lause. Äiti odottaa isiä töistä - ja välillä ilta ehtii pimentyä. Isi odottaa palkkapäivää - ja valuuttakurssin parantumista.. :)

Tällä hetkellä koko perheellä on yhteinen odotuksen aihe - vauvan syntymä. Sitä odotetaan pääosin innolla, jännityksellä ja välillä vähän malttamattomana. Daniel vasta eilen viimeksi sanoi, että eikö se jo voisi syntyä, sitä on odotettu jo NIIIIN kauan. Tässä tapauksessa isiä jännittää, että ehditäänkö sairaalaan, jos vauva päättää syntyä ruuhka-aikaan. Äitiä jännittää, miten synnytys luonnistuu täällä hieman erilaisessa kulttuurissa (oli se sitten auton takapenkillä tai sairaalassa). Lapsia jännittää, onko se sisko vai veli...

Joka ilta suljemme pienokaisen rukouksiimme - tule pian, tule terveenä, me odotamme ja rakastamme sinua!

Pikamatka Laosiin

 Maanantaiaamuna lähdimme matkaan kohti Laosia hakemaan jatkoa viisumillemme, joka oli päättymässä. Matkaa Laosin rajalle lähelle Vientianea oli meiltä noin 650 km, joten lähdimme matkaan aamukymmeneltä. Oli ihana ajella maaseudulla vihreiden riisipeltojen keskellä tämän suurkaupunkimaiseman jälkeen! Puhvelit ja lehmät teiden varsilla tuntuivat varsin kotoisilta! Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme erään tekojärven rantaan syömään. Muuten vessataukoja lukuunottamatta ei pidempiä pausseja pidetty, ja niin olimme perillä illalla auringon laskiessa, 8,5 h ajon jälkeen.
Jäimme yöksi Thaimaan puolelle aivan Mekong-joen rannalle lähelle Thaimaa-Laos -friendship bridgeä, jonka ylitettyämme olisimme Laosin puolella.

Tiistaina aamulla oli herätys ennen kuutta, jotta ehtisimme mahdollisimman ajoissa toiselle puolelle. Yö oli ollut "hieman" levoton, sillä kaikki Sagaa lukuunottamatta saivat mahapöpön, ilmeisesti siitä edellisen päivän ruuasta - me muut kolme kun söimme samaa ruokaa, ainoastaan Saga oli tehnyt "oikean" valinnan pienessä tienvarsiravintolassa, eikä saanut pöpöä.. Hieman huonovointisina siirryimme rajalle.

Tuktukissa matkalla rajalle

Ensin leimat passiin, että poistumme maasta. Sitten bussikuljetuksella sillan yli Laosin puolelle, jossa jonotettiin anomaan Laosin viisumia. Ja sitten taksikyydillä suoraan Vientianen kaupunkiin, Thaimaan konsulaattiin, jossa oli vuorossa papereiden jättö konsulaattiin. Onneksi päivä oli pilvinen, eikä ollenkaan kuuma, joten ulkona odottelu oli siedettävää. Parin tunnin kuluttua olimme pois konsulaatista, ja suuntasimme majapaikkaan. Mahapöpö ja edellisen päivän pitkä matkustus vei meiltä sen verran voimia, että päivä meni lepäillessä- pienen kävelyretken vain jaksoimme tehdä lähiympäristöön. Illalla uni maistui koko porukalle!

Laosin rajalla anomassa viisumia

Iltapäiväkävelyllä Vientianessa. Taustalla paikallinen "riemukaari"

paikallinen postilaatikko

Keskiviikkoaamuna olimme jo kaikki paremmassa kunnossa, joten aamupalan jälkeen kävelimme torialueelle kiertelemään. Päivä oli kuuma, joten puoli tuntia riitti! Saga ja Dani pulahtivat uima-altaaseen sillä aikaa, kun äiti keräsi tavarat kasaan, ja sitten olikin aika lähteä viisumien hakuun. Tumppi jonotti ja hikoili konsulaatin portilla keskipäivän paahteessa, me muut saimme odotella varjossa. Onneksi viisumin hakijoita oli liikenteessä vähän ja me olimme ajoissa perillä, joten noin tunnin päästä olimme jo matkalla takaisin kohti Thaimaan rajaa passeissa taasen samat 60+30 päivää..  Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja pian olimme taas Thaimaan puolella.

Joen yli kulkevalla Friendship bridgellä kohti Thaimaata menossa. 

Mekong-joki

Tavarat autoon, ja klo 14.30 olimme matkalla takaisin kohti Bangkokia ja kotia. Alunperin suunnittelimme, että olisimme jääneet vielä toiseksi yöksi matkalle, mutta niin se matka vaan eteni ja joka tunti olimme lähempänä kotia... Eikä kukaan enää jaksanut ajatellakaan matkalle yöksi jäämistä. Kotona olimme klo23 eli saman 8,5 h vei tulomatka. Lapset nukahtivat autoon, ja aamulla heräsivät omista sängyistään!

Nyt olemme kaikki hieman päät pyörällä, onneksi tänään ei tarvinnut mennä lasten kouluun eikä Tumpin töihin  (vaikka tuossa suunnitteleekin, että jos ihan pikaisesti kävisi pyörähtämässä toimistolla... ja me kaikki tiedämme, mitä se "pikaisesti" tarkoittaa :)

Kiitos kun muistitte matkaa rukouksin!!! Nyt saamme näillä turistiviisumeilla olla Thaimaassa taas seuraavat 2 kk, jonka jälkeen saamme 30 päivän pidennyksen Bangkokin toimistosta. Sen jälkeen onkin sitten taas edessä maasta poistuminen joulukuun alussa. Toivomme, että siihen mennessä olemme saaneet vuoden viisumiin tarvittavat paperit uskontoministeriöstä, ja seuraava leima olisi jo vuoden mittainen...

Viisumimatka

Nyt on auton nokka käännetty kohti Vientianea. Ajomatkaan Laosin rajalle taitaa mennä koko maanantaipäivä. Yövymme rajan pinnassa Thaimaan puolella ja aamulla ylitämme rajan.

Auto

Chevrolet Zafira LT 2.2, 2002

Jei, nyt meillä on auto! Tänään se löysi tiensä pihaamme ja olemme siitä tosi kiitollisia! Tumppi meinasi saada joitakin harmaita hiuksia autoa etsiessään, mutta jospa tämä tarina olisi nyt saanut suht positiivisen lopun, eikä hankaluuksia esiintyisi. Käytetyn kun ostaa, niin koskaanhan ei voi olla varma. 

Dani tekee läksyjä raamattukoulun pihassa puun alla :)

Lasten koulukin on lähtenyt mukavasti käyntiin, huomenna tulee jo viikko täyteen. Läksytkin tehdään vielä ainakin innolla :) Uusi ilonaihe on Raamattukoulun koiranpentu, jota Dani rientää leikittämään joka päivä koulun jälkeen. Kotiin siis ei ole kiire, vaikka isän työt vähän venyisivätkin!

Äidin pienet rakkaat koulumatkalla käsi kädessä... Äiti seisoo raamattukoulun portilla ja katsoo kaihoisasti perään, kun lapset kulkevat tuon 20 metrin matkan Suomi-koulun portille...

"Äiti, me osataan kyllä mennä yksin, ei tarvii vahtia!"

Elokuista arkea

Saga ja ystäviä raamattukoulun pihassa

Niin ollaan jo elokuun puolella vauhdilla menossa.. Tumppi on päivät raamattukoululla "etsimässä omaa paikkaansa" ja nauttii kovasti! Me muut olemme opetelleen elämää uudessa kodissa, uudessa kaupungissa.. Mutta pitkältihän tuo arki tuntuu pyörivän pyykin, tiskien ym. kotihommien parissa. Monet tavarat etsivät vielä paikkaansa, jospa ne lähikuukausina löytäisivät oman kolonsa.

Lapset odottavat innolla koulun alkua. Huomenna tiistaina saapuu opettaja perheineen, Tumppi menee heitä kentälle vastaan. Torstaina ilmeisesti alkaa koulu. Reput ja koulutarvikkeet on ostettu, reput pakattu valmiiksi portaiden viereen... Sitä ennen keskiviikkona käydään hakemassa viisumiin viimeiset 30 päivää. Sitten pitääkin poistua maasta, ja toivotaan että tuolla syyskuisella matkalla saisimme pitkän viisumin ja työluvan.

 Prasiri-seurakuntalaisia yhteiskuvassa. Vasemmalla etualalla pastori.

Sunnuntaisin olemme käyneet kokouksessa Raamattukoulun tiloissa kokoontuvassa Prasiri-seurakunnassa. Aamulla on ensin raamatunopetusta ryhmissä (vasta uskoon tulleet, nuoret ja "perusryhmä") klo 9 alkaen tunnin verran, sitten lyhyt tauko, ja klo 10 alkaa yhteinen kokous. Tilaisuuden jälkeen syödään tietysti yhdessä. Iltapäivällä kokoontuu vielä erikseen naisten ryhmä. Keskiviikkoisin on Raamattukoulun opiskelijoiden vastuulla oleva rukousilta. Olemme viihtyneet!
Oheisessa videonpätkä viime sunnuntain kokouksen ylistyksestä. Ylistystä johtaa Pung. 

Auton etsintäkin tulee nyt viimeistään ajankohtaiseksi, sillä "kesä-automme" omistajat saapuvat huomenna lomalta!

 Dani löytää sateen jälkeen paljon erilaisia kavereita, yleensä ämpärissä on saaliina sammakoita ja isoja kotiloita...

Sadekausikin näyttäisi vihdoin alkaneen myös meillä - viikon verran on saatu iltapäivisin reiluja sadekuuroja, jolloin vesi nousee kadulla nilkkoihin. Sade tuo tullessaan hetken helpotuksen tukahduttavaan kuumuuteen, mutta ilo on lyhytaikainen, sillä sateen jälkeen kosteusprosentti nousee, ja kuumasta tulee ihan kunnolla hiostava :) Pyykkien kuivatus on välillä aikamoista miettimistä, nytkin olohuoneessa on kaksi isoa pyykkitelinettä ja tuuletin avustaa kuivattamisessa...  Tätä meidän arkea siis!

 Ensi torstaina (12.8.) Thaimaassa vietetään äitienpäivää. Sen kunniaksi srk:n nuoret ja lapset olivat harjoitelleet laulun äideille. Sagasta näkyy vain päälaki, Dani ei "vaivautunut" menemään eteen... "No enhän mä sitä laulua osaa, kun se on kokonaan thaita", sanoi Dani, ja jäi penkkiin istumaan. :) 



*Edit: Lisätty valokuvia myös kahteen edelliseen postaukseen*

Eka yö uudessa kodissa

Vihdoin olemme tässä vaiheessa. Valmistaudumme ensimmäiseen yöhön omassa kodissa (naapurin netillä vielä toistaiseksi :) )
Tuntuu, että olemme jo 3 kuukautta pakanneet ja purkaneet, joten tuntuu hyvältä olla omassa kodissa. Eihän täällä tietenkään kaikki ole valmista.... laatikoita purkamatta, osa huonekaluista vielä tulematta, mutta kuitenkin...
Huomenna pitäisi tulla oma netti ja keittiöön yksi kaappi. Tavarat pikkuhiljaa paikalleen ja vihdoin jotain pysyvää.

-tumppi-

Heinäkuuta

 

Aika on kulkenut kuin siivillä, ja reilu kuukausi on jo oltu taas täällä maailman kolkalla!
Tässä hieman uutisiamme viime viikoilta:

Koti löytyi vähän yllättäen erään thailaisen naisen avustuksella. Koska vuokra oli halpa ja talo suht hyvässä kunnossa, päätimme sen vuokraamisesta ilman miettimistä heti ensimmäisellä katsomiskerralla. Matkaa Tuomon työpaikalle Raamattukoululle ja lasten koululle tulee vajaa 3km, mutta koska kadut ovat tosi kapeita ja monenlaista kulkuvälinettä ja kulkijaa liikenteessä, menee matkaan 10 min autolla, mopolla pääsee nopeammin pujottelemaan.

Itse asunto on kaksikerroksinen betonitalo, jossa on pieni etupiha (auto mahtuu portin sisäpuolelle). Pihassa on kolme isoa mangopuuta, jotka varjostavat ja suojaavat pihaa mukavasti. Talot on rakennettu aivan vieri-viereen, joten naapurit on joka suunnassa aivan "iholla". Kylä on siisti ja rauhallisen oloinen, vartijat vartioivat kylän portilla 24h/vrk.

Tumppi istuttamassa nurmikkoa pihaan

Vuokrasopimus allekirjoitettiin 1. heinäkuuta, jonka jälkeen aloimme tehdä pientä pintaremonttia, maalausta ym pientä.  Viime viikot Tumppi on ahkerasti maalannut huoneita, joka onkin näissä yli +35 asteen lämpötiloissa aikamoista touhua... Yhtenä päivänä raamattukoululta oli kymmenkunta oppilasta auttamassa maalaustouhuissa ja pihan raivaamisessa.  Samoin he auttoivat tavaroidemme kuljettamisessa Suomi-koulun varastosta uudelle kodille. Loppuviikosta maalausurakka oli vihdoin ohi, ja pääsimme availemaan pakkauslaatikoita ja järjestelemään tavaroita. Vielä on paikat sekaisin, mutta toivottavastu tällä viikolla päästään muuttamaan! Olemme siis yhä asustelleet Suomi-koululla, ja täältä käsin tehneet muuttoa ja remonttia.

Ilma on ollut kuumaa ja kosteaa.. Lämpötilat meidän tullessa oli viikon verran 38 astetta varjossa, sitten satoi muutamana yönä ja lämpötila putosi pilvi-ja sadepäivinä +32-33 asteeseen. Illalla saattoi olla jopa +28 astetta! Se tuntui mukavalle. Nyt sitten taas kahteen viikkoon ei satanut, ja lämpömittari näytti +35-38 astetta. On siis kuuma!!! Nyt tätä kirjoittaessa ulkona sataa ihan reippaan kuuloisesti, toivottavasti se laskee hetkeksi lämpötilaa.. Lapset ihan ihmeesti tuolla ulkona touhuaa ja juoksee koko ajan, Dani välillä farkuissa, Saga pelkissä pikkuhousuissa...  Lasten päivät kuluu pitkälti pihalla koulun koirien kanssa touhutessa. Illalla sitten viiden jälkeen raamattukoulun puolelle leikkimään kavereiden kanssa, kun he ovat palanneet koulusta. Hyvin ovat lapset sopeutuneet, Saga alkaa voittaa ujoutensa ja on alkanut jutella ja Dani opettelee ahkerasti unohtunutta kieltä. Joka päivä paranee kuitenkin, molemmilla!  Toki välillä Sagalla iskee kova ikävä ystäviä siellä Suomessa...

Viimeksi kirjoitin, että Tumppi on ollut flunssassa. Pian sen jälkeen molemmilla lapsilla myös nousi korkea kuume. 5 päivää lapset oli kipeänä, oli kovaa kuumetta. Sen jälkeen alkoi flunssaoireet heilläkin. Joku virus varmaankin.  Tumpin yskä ja kurkkukipu kesti sen 2vkoa, nyt jo koko porukka taasen terveenä.

Lapset jäätelökakun kimpussa raamattukoulun pihassa

Sagan 8-vuotis syntymäpäiviä vietettiin viikko sitten perjantaina. Ajelimme parin tunnin matkan Pattayalle, jossa asuu lähimmät suomalaiset tällä hetkellä. Vierulan lapset Netta ja Nooa saatiin sitten kaveriksi uimaan ja jäätelölle Sagan synttäreiden kunniaksi. Jäätelökakun veimme sitten myöhemmin raamattukoulun pihaan, jossa työntekijöiden lasten kanssa päästiin vielä yhdessä herkuttelemaan.

Tuomo on aloitellut hommia raamattukoulun puolella pikkuhiljaa, jutustellut työntekijöiden kanssa ja koittanut hahmotella tämän hetken kuvaa siinä. Tilanteet ovat vähän muuttumassa, kun yksi kolmesta thailaisesta opettajasta muuttaa perheineen pohjoiseen. Saa nähdä, muokkaako se jollain tavalla Tuomon työnkuvaa uusiksi. Keskiviikkona syötiin yhdessä Raamattukoululla koko joukon kanssa Tomin perheen läksiäisiä ja meidän tuloa. Tuomo piti pienen puheenvuoron, jossa kertoin meidän perheestämme ja tulevaisuuden ajatuksista. Raamattukoulun joukko alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi, niin työntekijät kuin oppilaatkin. Nyt alkaneella viikolla on koulutusviikko seurakuntien johtajille, jotka tulevat Raamattukoululle. Siellä Tuomo on mukana.

Tomin perheen siunaus kokouksen yhteydessä

Tomin vaimo Mee ja tyttö Manaa

Kun koti on saatu pikkuhiljaa asuttavaan kuntoon, alkaa auton metsästys. Yhäkin rukoilemme, että valuuttakurssi parantuisi, näin huonolla kurssilla käytettyjenkin autojen hinnat ovat hurjan korkeita meidän budjetille. Toinen rukousaihe on yhäkin viisumi- ja työlupa-asia. Elokuussa saamme turistiviisumiimme keskustan ulkomaalaisvirastosta vielä 30 päivän jatkoleiman, mutta sen jälkeen edessä on muutaman päivän matka Laosiin, Vientianeen syyskuun puolenvälin paikkeilla.  Vajaan 700km:n matkaan kuluu autolla vähintään 10 tuntia. Toivottavasti tuolla matkalla voisimme saada vuoden viisumin!

Isona kiitosaiheena on se, että olemme ikäänkuin "solahtaneet" tähän maahan niinkuin emme olisi pois olleetkaan! Toki ikävä välillä nousee pintaan (varsinkin perheen naisväellä), mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että meitä on siunattu monilla rakkailla ystävillä, joita saamme ikävöidä!


Valokuvia lisäillään, kunhan se taas onnistuu... Jostain syystä valokuvien julkaisu ei vaan pelitä :(

Asunnon metsästystä ja sairaita miehiä

Pikainen päivitys ja kuulumisia. Olemme metsästäneet asuntoa ja koittaneet totutella Bangkokin kuumuuteen. Tumppi sai köhän ja kipeän kurkun heti maahan tultuamme ja alkaa pikkuhiljaa parantua. Ääni oli pari päivää kokonaan pois, joten puhuminen jäi muun perheen kontolle.  Nyt sitten Dani on ollut kovassa kuumeessa vuorokauden verran. Ja hänelle tyypilliseen tapaan, emme meinaa saada kuumetta paracetamolilla laskemaan kuin pariksi tunniksi noin 38 asteeseen, sitten taas kipuaa korkealle... Teette hyvin, jos muistatte rukouksin!!!!

Jotain hyvääkin tässä päivässä - saimme viime viikolla uuden thailaisen ystävän, joka on auttanut meitä talon etsinnässä, ja käyttänyt suhteitaan. Tänään aamulla saimme soiton, että nyt on löytynyt jotain, josta saattaisimme olla kiinnostuneita. Lapset jäivät Suomi-koululle, kun me Tumpin kanssa mopolla ajelimme talolle. Vuokraisäntä oli tosi ystävällinen liikemies, ja lupasi talon meille sopivalla hinnalla. Muitakin kyselijöitä oli ollut, mutta me ehdimme ensimmäisenä taloa katsomaan, joten teimme hyvin pikaisen päätöksen vuokrata tuo talo. Koululle on autolla reilun 5 minuutin matka, joten sijainniltaankin tähän mennessä vastaan tulleista vaihtoehdoista paras. Niinpä siis torstaina menemme allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja saamme avaimet. Muuttoa alustavasti sovittiin 10.7. päivälle, ja vuokraisäntä lupasi kuorma-autonsakin ja työmiehet ilmaiseksi käyttöömme muuttopäiväksi. Sitä ennen maalaamme sisätiloissa, mutta muuten ei isompia tarvinne tehdä - perusteellista siivousta lukuunottamatta. Talossa on valmiina joitakin sekalaisia kalusteita, jotka saamme käyttöömme.

Nyt vaan kun saadaan pieni mies kuntoon, niin päästään iloitsemaan tulevasta kodista!

Päivitysongelma

Jostain syystä kuvatekstit eivät halua näkyviin.Myös muutama kuva jäi puuttumaan. Yritetään ratkaista ongelmaa ja toivotaan, että ongelma on hetkellinen.

Lähtöjuhlasta

 

Tikkakosken seurakunnan yhdistetty kuoro

 

Tilaisuuden juontaja, Jorma Laulumaa

 

Tikkakosken seurakunnan puheenvuoro, Kirsin isä, Heimo Ekonen

  

Lähtijöiden mietteitä jakoi Tuomo

 

Fidan puheenvuoro, Kaakkois-Aasian aluepäällikkö, Jarmo Saarni

 

Putkilahden seurakunta, Siiri Ikonen

Perillä!

Ihan pikaisesti sellainen väliaikatiedotus, että olemme saapuneet Thaimaan kamaralle eilen iltapäivällä. Matka sujui hyvin, vaikkakin tuntui aikas pitkältä vaihtoineen ja Lontoossa odotuksineen. Kaikki matkalaukutkin saapuivat perille, ja raamattukoulun johtaja Prathum oli meitä vastassa kentällä.

Asetuimme asumaan ThaiSuKon (suomalaiskoulu) yhteen huoneeseen, josta käsin etsimme asuntoa. Tänään päivä alkoi pikaisella kauppareissulla, josta saimme hommattua ruokatarvikkeita ja pesuaineita ym välttämätöntä. Pää on vielä pyörällä, mutta kyllä tämä paikka tuntuu ihanan tutulta!!

Kunhan olo tästä selkenee, kirjoitan lisää aivan sieltä lähtöjuhlasta saakka!
Kiitos, kun muistatte rukouksin!!

Lähtöjuhla Tikkakoskella

Tervetuloa lähetysjuhlaan

Tikkakoskelle

Koivulammenkatu 1

Sunnuntaina 30.5.2010 

klo 11 alkaen 

Ihana aurinko

Viime viikon aikana olemme saaneet nauttia ihanasta auringosta, joka on lämmittänyt ilman "t-paita-asteiseksi" myös meille! Käki kukkuu lähimetsässä harva se päivä, pääskyt lentelevät pihapiirissä ja tuomi tuoksuu - pääsimme siis nauttimaan vielä Suomen suvesta ennen Kaakkois-Aasian ilmastoa. Olemme saaneet osamme myös siitepölyistä, joka sai nenät ja silmät vuotamaan.

Viikko sitten helatorstain maissa  olimme pikaisesti käymässä Helsingin sukulaisissa mummun ja vaarin luona, ja samalla tapasimme Tuomon 2 sisarusta perheineen. Lapset touhusivat ulkona serkkujen kanssa, ja ehdittiinpä tavata yhtä ystäväperhettäkin!

Viime lauantaina saimme olla mukana ihanassa perhejuhlassa, kun vietettiin Kirsin siskon Virven tyttövauvan nimijuhlia ja siunausta heillä kotona. Tumppi toimitti siunauksen ja jännittävän nimen paljastuksen: Benjaminin suloisesta pikkusiskosta tuli Beda Aino Olivia! 

Danielin kerhossa vietettiin päättäjäisiä keskiviikkona. Viimeisten laulujen ja leikkien jälkeen sanottiin heipat ihanalle kerhonohjaaja-Miralle ja kaikille tämän vuoden aikana saaduille ystäville. Yhteinen hetki päätettiin Danielin ensimmäiseen Suvivirteen.

Tänään lauantaina ajelimme Keuruulle Isoon Kirjaan, jossa oli Fidan vuosikokous. Lounastauolla tapasimme Mikkosen Raunon, ja hänen kanssaan kävimme läpi työsopimuksia ja kolmikantasopimusta. Mukana oli myös hallituksen edustajat Tikkakoskelta, Kaakkois-Aasian aluepäällikkö Jape sekä asiantuntijana ja suurena apuna lähtökuvioissamme ollut Aimo Uuraisilta.

Iltapäivällä ehdimme vielä mukaan Tikkakoskelle seurakunnan pihassa vietettyyn Lapsi- ja perhetyön päättäjäisiin. Lapsille oli monenlaisia tehtävärasteja, makkaranpaistoa ym. Mukava päätös tälle päivälle!

Äitienpäivän kokouksia ja lääkärikäynti

Meillä vietettiin äitienpäivää jo lauantaina, sillä sunnuntai meni aamusta iltaan kokousreissuilla. Aamuyhdeksältä lähdettiin ajelemaan kohti Joutsaa, jossa kokous alkoi klo 11. Tuomo puhui ja Kirsi lauloi - vaikkakin oli aikamoista raakkumista flunssasta johtuen.

Joutsan kokouksen jälkeen ajeltiin Hartolaan, jossa mentiin viettämään väliaikaa Tuomon siskon, Mirkan perheen kanssa. Lasse grillaili meille monenlaisia herkkuja, ja mahat pullollaan ländettiin pitämään iltakokousta Hartolan helluntaiseurakuntaan. Siellä taasen samalla "kaavalla", vaikkakin saarna oli eri! :)

Mukava oli olla vierailulla näissä kahdessa seurakunnassa, ja tavata jälleen ihmisiä eri puolelta! Myös Putkilahden ystävät olivat ajaneet Hartolaan iltakokoukseen!

Tänään on sitten jatkettu pakkaustouhuja. Laatikoita lojuu siellä täällä, ja niihin yritetään lajitella tavaraa.. Yksi laatikko kirpparille, toinen varastoon, kolmas siskolle, neljäs mukaan... (ja Tumpilla lisänä vielä roskalaatikko, minne hän heittää tavaraa paljon ronskimmalla kädellä kuin vaimonsta... ;)

Aamu aloitettiin tosin lääkärikäynnillä, saatiin koko perheelle hommattua T-todistukset. Lääkäri ainakin suosittaa meitä lähetyskentälle, siis terveen paperit saatiin! Sagalta löytyi korvatulehdus, kipeää korvaa olikin jo viikonlopun valittanut. Sai siihen nyt antibioottikuurin, ja kutsun jälkitarkastukseen vielä ennen lähtöä. Tumpilla huomenna edessä ensimmäiset rokotukset, toiset kaksi vuorossa myöhemmin. Me muut olemme jo osamme onneksi rokotuksista saaneet jo aiemmin, säästyimme onneksi siltä!

Täällä taas!

Pitkän blogi-hiljaisuuden jälkeen on tullut aika astua jälleen areenalle. Kevään kunniaksi uusi pirteä (Tumpin mielestä ehkä hieman liian tyttömäinen?) tausta ja banneri - ja näin on uusi kausi taasen avattu!

Aivan lähipäivinä tulette saamaan tämän vuoden ensimmäisen ystäväkirjeen sähköpostilaatikkoonne. Mutta koska viime keväänä onnistuin tuhoamaan kaikki yhteystietoluetteloni (niin sähköpostiosoitteet, puhelinnumerot kuin postiosoitteetkin), pyydän yhä seuraavaa: Mikäli haluat saada ystäväkirjeitämme suoraan sähköpostiisi, laitathan postia osoitteeseen teamlehtimaki (at) gmail.com

Minulla on siis arkistoissani ainoastaan sellaisten ihmisten sähköpostiosoitteet, jotka ovat ottaneet yhteyttä meihin viimeisen vuoden aikana. Eli jos et viikon sisällä ole saanut postilaatikkoosi ystäväkirjettämme, mutta haluaisit sen jatkossa saada, niin ota yhteyttä!

Sitten siihen itse asiaan. Monet ovatkin kuulleet viime kuukausien jännityksestä, kun kannatuksestamme puuttui aika iso osa... Ja nyt vihdoin tilanne on ratkennut niin, että Hankasalmen helluntaiseurakunta otti puuttuvan osan kannatuksestamme, ja tilanne näyttää valoisalta! Tällä hetkellä olisimme lähdössä matkaan seuraavanlaisella "kokoonpanolla" kumppanuusseurakuntien osalta: Tikkakoski, Hankasalmi, Putkilahti, Joutsa ja Hartola!

Lähtöpäivämme on ajoittumassa kesäkuun puolenvälin tienoille, siitä lisää myöhemmin.

Siunattua kevättä jokaiselle!!!!

Lunta tulvillaan...

Kiitollisin mielin olemme aloittaneet uutta vuotta tosi lumisissa ja kylmissä tunnelmissa!! Lunta me toivoimme tältä Suomi-vuodelta, ja sitä on sitten saatukin, ihan urakalla!! Pakkanen on paukkunut -20 asteen molemmin puolin jo kolmatta viikkoa, ennätys on tainnut meidän mittarissa olla -26.4 astetta viime viikolla. Lumen kolaus ja polttopuiden teko ovat siis tänä vuonna kuuluneet perheen isän vapaa-ajan harrastuksiin!



Joulun vietimme omassa kodissa Kuikassa. Joulukuusen hakumatka tehtiin joulunaluspäivinä Tammijärvelle, josta Saga ja Dani kävivät valitsemassa kuusen Ikosten metsästä. Yksi Suomi-vuoden listalla olleista toiveista siis toteutui- kotona oli ihan oikea kuusi!! Lapset ihmettelivät, miten piikkisiä neulaset olivatkaan koristellesaan oksia..



Jouluaattona meille tuli oman perheen lisäksi Kirsin puolen lähisukua: sisko Virve perheineen, äiti ja isä, sekä äidin äiti Aino. Syötiin joulun perinneherkkuruokia, availtiin paketteja, joita löytyi kuusen alta, ja joita eräs nimeltämainitsematon punanuttu toi pussissaan... Ihana katsella pienten jännitystä! Daniel meinasi ruuan jälkeen ihan hermostua, että milloin ne paketit oikein avataan. Kyseli sitä sitten isältään ilmeisesti useammankin kerran, kunnes Tumppi tokaisi Danille: "Paketit avataan sitten, kun sinulta lähtee hammas!" Danin hammas oli alkanut hieman heilua joku aika aiemmin. Siinä samassa hetkessä Daniel nappasi kiinni heiluvasta hampaasta, ja taittoi sen irti. Isältä loksahti suu auki, kun poika näytti hammastaan ja sanoi, että "No nyt se iskä sitten lähti"...

Jouluaaton riemua! Vasemmalta Tommi, Benjamin ja Virve, Kirsin äiti Sirpa ja etualalla Saga

Joulupäivä oltiin kotosalla, ja tapaninpäivänä Tumppi lähti jälleen töihin rekan rattiin. Tuomon puolen sukulaisia nähtiin sitten sunnuntaina Hartolassa, jonne kaikki sisarukset sekä vanhemmat perheineen saapuivat. Vauhtia ja ääntä riittää, kun olemme kaikki koolla!!

Uuden vuoden aattona oltiin Laukaassa Kirsin tätin syntymäpäivillä, ja matkalla nähtiin muutama rakettikin. Puolen yön aikaan tosin oltiin jo tiiviisti oman peiton alla!

Saga, Dani sekä Jonnan ja Peten ihana koiruus

Tuomo sai työsopimukseensa jatkoa tämän kevään, joten hän viettää valitettavan paljon ajastaan rekan ratissa välillä Vantaa- Rovaniemi. Päivät ovat pitkiä, 12-16 tuntisia, ja Rovaniemen suunnalla menee 2 yötä poissa kotoa. Kirsi jatkaa kevätpuolenkin kotona lasten kanssa.

Lintujen ihastelu tuvan ikkunasta on mukavaa puuhaa..

Nyt vuodenvaihteen jälkeen ajatukset alkavat jo usein siirtyä Thaimaan maisemiin ja siellä odottaviin uusiin haasteisiin vaikka lähtöajankohtaa ei olekaan vielä sen tarkemmin sovittu. Mutta niin kai se on, että osa sydäntämme on auttamattomasti siellä...

Oma Suomi-kotimme Kuikassa

Tammikuun viimeisenä päivänä, sunnuntaina 31.1. klo 11 on Tikkakoskella lähetysjuhla, jonne on kutsuttu väkeä yhteistyöseurakunnista Pylkönmäeltä, Tammijärveltä, Joutsasta ja Hartolasta. Tervetuloa mukaan! Tilaisuuden jälkeen lähetyslounas.